sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Villapaitaa ja -takkia

Kun sain yksiöni vietyä pari viikkoa sitten pois, takki oli aika tyhjä ja aattelin, ettei mitään pientä pitkään aikaan...

Seuraavana päivänä tartuin jo pieniin puikkoihini ja alkoi syntyä näitä villapaitoja ja villatakkeja. Eikä loppua näy.

Miesnukkeni pääsivät ensin mannekiineiksi.



Joistakin puuttuu vielä napit.
Ja sitten naisekin saaneet muutaman villaisen. Kahdessa niistä on valepalmikkoa edessä.

                                                                                  
                               

Vielä riittää lankoja muutamaan puseroon.

lauantai 27. tammikuuta 2018

Uusi yksiö Vapriikin museoon Tampereelle

Minulla on ollut kohta kaksi vuotta yksiö Tampereella Vapriikin museossa, osana Nukkekotiyhdistyksen kerrostaloa. Kerrostalo jää museoon vakituisesti, mutta minä päätin vaihtaa  yksiön uuteen. Tätä uutta yksiötä olen tehnyt pari viime kuukautta, nyt se alkaa olla valmis eikä yhtään liian aikaisin, se pitää nimittäin toimittaa maanantaina museoon.
Tästä tuli hyvin erilainen sisustukseltaan kuin edellinen, siellähän asuu boheemisuuteen taipuvainen nuori Sandra, hyvin värikkäässä ja no, ei kovin siistissä kodissa.

Tässä on Katariina Kallio, uuden yksiön onnellinen asukas.
Katariina on viisikymppinen biologi. Hän on työskennellyt kymmenisen viime vuotta kaukana Suomesta, Galapagossaarilla Darwinin tutkimusasemalla, ja siellähän tutkitaan erityisesti jättiläiskilpikonnia. Nyt hän on palannut Suomeen ja asunut pari kuukautta tässä pienessä yksiössä.

Pieneen yksiöön mahtuu vain tärkeimmät huonekalut. Kirjakaruselliin tärkeät kirjat, Katariina lukee mielellään, monenlaista kirjallisuutta. Työpöydät tarvitaan myös, nyt Katariina kirjoittaa julkaisuja ja artikkeleita lehtiin. Koska ompelu kuuluu harrastuksiin, tarvittiin pöytätilaa vielä ompelukoneellekin.

Työpöytien yläpuolelle hän laittoi kuvia Galapagossaarten eläimistä, suuri kilpikonnakuva tärkeimmästä tutkimusaiheesta ja muita alueen kuuluisia eläimiä. 

 Yksiöön ei mahtunut sekä sänkyä että sohvaa, niinpä Katariina päätyi vuodesohvaan. Värikäs torkkupeitto on hänen itsensä virkkaama.

 Mitähän Katariina mahtaa neuloa?

Tauluja pitää olla, niistä Katariina tykkää, siskontytön maalaama luolaeläintaulu on kaikkein mieluisin.



Tässä vielä olo/makuuhuone kokonaisuudessaan.

Keittiö on myös pikkuruinen, mutta eipä yksi ihminen niin suuria tarvitse.
 
 
 
Vessaan mahtuu juuri tärkeimmät. Oma pyykkikone piti saada mahdutettua, onneksi vessassa oli vain suihku ennestään. Vessan sininen värimaailma poikkeaa hieman muista huoneista, mutta se ei Katariinaa haittaa, sinivalkoinen on ihan kelvollinen, tuumii hän. Oranssi-vihreäraitaisesta matosta saatiin pieni väripilkku vessaan. Katariinalla näyttää olevan kovin siisti vessa, irtotavaroita ei kuljeksi lavuaarin reunalla eikä lattialla.

Eteiseen pääsee kurkistamaan vain keittiön oviaukosta sitten, kun se tulee paikalleen kerrostaloon. Nyt vielä käytävän oviaukosta näkyy, kun ovea ei vielä ole.

 
 
Tässäpä minä nyt istun, Katariina Kallio. Viikonloppu alkamassa, villasukat jalassa, kirja odottamassa, televisiosta tulee varmaan jotain kivaa katseltavaa illalla. Tai sitten, pitäisikö kutsua naapuri iltakahville?

Yksiössä on lähes kaikki itse tehtyä, olo/makuuhuoneen liukuovilipaston olen saanut samoin kuin kangastyynyt sohvalla ja nojatuolissa (virkatut minun tekemiä). Villasukat Katariinan jalassa ovat taitavan Maijan kutomat. Vessan pytty ja lavuaari kuuluivat pakettiin. Galapagossaarten kuvat ovat minun ottamiani, luolaeläinmaalaus on pienennetty tyttäreni maalaamasta taulusta.

perjantai 29. joulukuuta 2017

Tarjoiluvaunu (ja miten sen tein)

Nukkekotiharrastusta aloittelevat kaipaavat ehkä helppoja ohjeita vaikkapa huonekalujen tekemiseen ja tässä yksi sellainen.

En ole kovin järjestelmällinen tekijä, ennemminkin kantapään kautta säheltäjä, mutta tarjoiluvaunun sain näillä tarvikkeilla aikaiseksi: 
ohutta jätepuuta n. 4 x 6 cm pala, kaksi kappaletta. Voi äyttää hyvin myös tukevaa pahvia. Ei haittaa, jos pala on vähän pitempikin.
kahvitikkuja
taipuisaa pahvia
kaksi puunappia ja helmeä renkaiksi.

 Leikkaa kahvitikuista reunat puupaloille ja liimaa kiinni.
 Leikkaa pahvista kolme n. 20 cm pitkää ja kahvitikun levyistä nauhaa. Tästä tulee tarjoilupöydän "jalat". Taivuta ensin yksi pahvinauha kuvan tavalla ja liimaa sitten sen päälle toinen, ja vielä kolmas nauha. Tarvittaessa neljäskin jos tuntuu kovin heppoiselle. Keskelle voit liimata palan (n. 3,5 cm) kahvitikkua tukevoittamaan. Liimaa sitten tämä pöytäosien alle. Katso alempi kuva. Leikkaa ylimääräinen pahvinauha pois.


 Toinen vastaavanlainen osa tulee vaunun toiseen päätyyn, siihen laitoin myös pitempiin osiin kahvitikkua tukevoittamaan.
 Pahvireunat ja muutkin osat hiotaan hyvin ja maalataan halutun värisiksi. Puunapit renkaiksi ja helmet tuonne pikkupyöriksi. Lopuksi voit vielä lakata pinnat, jos haluat. Kuvassa vasta kertaalleen maalattu, yleensä maalaan kahteen-kolmeen kertaan. Välissä hiotaan reunoja.

Maalasin pöytätasot ensin valkoisiksi, sitten aattelin, sopisiko musta siihen ja maalasin. Ja ylempi takaisin valkoiseksi. Lopulliset värit ovat vielä hakusessa.

maanantai 20. marraskuuta 2017

Uusi menopeli


                                                                               

                                                       
Severihän sen omistaa nyt, mutta näytti se kiinnostavan muitakin.

Heti kaveri kyytiin..

Nyt alkaa jo poliisiakin kiinnostaa. Onkohan tuo ihan laillista? Kenelläään ei ole kypärää...

Vuorollaan piti päästä kokeilemaan.
 Olavi ensin.

 Ei taida olla mun hommaa...


 Joka ukko halusi tietenkin hieman päristellä.

 

 

                                     Mamma kyytiin, pistähän vauhtia!
 

Voi ei, siinä nostettiin helmaa ja johan se pistää naurattamaan katsojiakin.

Alkoi jo nuorempiakin kiinnostaa, lainaiskohan Severi tätä joskus?

Skootterin ostin Tampereen kädentaitomessuilta. Pitäähän se yksi menopelikin olla tuolla ukkokatraallani.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Tukkilaisajan nukkeja ja nykyaikaa

Entiseltä työpaikaltani tuli pieni pyyntö, he järjestivät sinne Suomi 100 v. hengessä pienen näyttelyn, jossa kuvattiin metsään liittyviä töitä vuosikymmeniä sitten. Minun toivottiin tekevän pari tukkilaismiestä ja tukkikämpän emännän tuon ajan vaatetuksin. Tällaiset sain aikaiseksi:

 Pussihousut ja saappaat olivat tyypillistä vaatetusta.
Päässä oli reuhkaksi sanottu lakki.

Ja sitten jotain muuta, pari uutta lasta:


Peppi Pitkätossu ja hevosensa Pikku Ukko (Lilla Gubben). (Tämä on tainnut olla jo täällä blogissa jossain muodossa).
 

Ja vielä nuori nainen, joka sai uudet housut ja nahkaisen hatun. (Pallot kuuluvat Petankki-peliin).

 

maanantai 6. marraskuuta 2017

Kätevä-Tekevä-messuilla Lahdessa







Päijät-Hämeen Nukkekotiyhdistys järjesti Kätevä -Tekevä-messuilla Puistossa tapahtuu - näyttelyn, jonne minunkin monikymmenpäinen nukkeporukkani osallistui.
Puistossa riitti kaikille toimintaa
 


Torialueella pääsi ostoksille


 


Ei kai makkarakioskilla ole riita käynnissä...
 

 Siwan takana roskalaatikolla kulkuri etsii syötävää

 Oi noita naisia.. ovat niin hoikkia.. Kasperia ja Jesperiä naurattaa..

 Severi kavereineen. Kuka osaa pelata sakkia? Ehkä vain seurustellaan
                                       


 Kesäteatterissa oli meneillään Seitsemän veljestä. Poliisit olivat tulleet katsomaan näytelmää myös, vai olisiko tapahtunut jotain? Hyvänen aika, Peppi Pitkätossukin saapui Pikku Ukollaan ja herra Tossavainenkin on mukana.
                                           

 Jussi, Pedro ja Michael tietysti paikalla, ovatkohan yöpyneet teltassa?
 

Nuoripari kuhertelee. Heillä näyttää olevan katsojia..

Tytöt odottavat vielä, että vohvelit valmistuisivat.

Rouva hei, haluaisin ostaa tämän!

Mikäpä sen hauskempaa kuin päästä katsomaan sirkusta!

 Lapset pääsivät leikkimään ja olipa aitauksessa mukavia seuralaisiakin.



Uskaliaimmat kiipesivät majakan korkeuksiin ja lentelivät kuumailmapalloilla.