sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Melkein valmista hiiriperheen muuttoon


 Matias ja Johannes ovat saaneet jo aikalailla aikaiseksi ja lähteneet pienelle lomatauolle. Nyt meillä on hyvä tilaisuus kurkistaa, miltä talossa näyttää nyt.

Kas vaan, vinttikerros on saatu valmiiksi ja kattokin paikoilleen... Mikä kumma kapistus tuonne katolle on ilmestynyt? Tuollainen tornintapainen...


 Ja parveke tuohon talon etupuolelle. Ovessa ei ole ripaa, kuinkas nyt avataan? (Tulee, kun kerkiän..)



 Torni hieman lähempää...


                                      








Sitten kurkkimaan sisäpuolelta. Onkohan siellä edistytty yhtään?

Mitähän ne Johannes ja Matias ovat tänne suunnitelleet? Varmasti jokin mielessä ollut, kun moisen rakennelman ovat tuonne ylös väsänneet. Ikkunat joka suuntaan... Miten tuonne päästään? (No, tulee jonkinlaiset tikkaat tai jotain, myöhemmin).


  Tältä se nyt näyttää, koko talo sisältä.

Lastenhuonekin on valmistunut, laittaneet näköjään nalleboordia, no kai se kelpaa..



Keskikerrokseen tulee vanhempien makuuhuone ja pieni olohuone takkoineen ja nojatuoleineen tuonne parvekkeen puolelle.


 Vinttikerroksen toinen puoli on hieman keskeneräinen, se on tapetoitu vain kirjekuoren nurjalla puolella ja lattiakin kesken, ehkä sinne tulee jotain varastotilaa ja kenties isä-Aapelille tutkimustilaa (on kuuulema innokas luonnontutkija).



 Vielä lähikuva ikkunankarmista.

Taloon kului noin pussillinen sytyketikkuja ( 5 kg), rakettitikkuja, jäätelötikkuja (torniin ja seinän yläosan panelointiin sain käytettyä kaikki ne jäätelötikkujen pätkät, jotka olin säästänyt jostain aiemmin tehdystä). Sokkeli kananmunakennoa (vielä käsittelemättä). Ovet pahvia, katto aaltopahvia, jonka väritin peiteväreillä.

JATKUU..

                                   TERVETULOA UUDET LUKIJANI!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Väliseiniä ja lattiaa

Matias katselee mietteliäänä. Portaat on saatu maalattua ja hieman väliseinien laittoa aloitettua. Jospa lähtisi hakemaan lisää tarvikkeita ja jättäisi Johanneksen jatkamaan puuhia. Kai se jotain osaisi tehdä yksinkin, vaikkei ilmeisesti kovin paljoa olekaan tottunut remontoimaan.

(Orava on tullut seuraamaan ...)

 

Johannes pisti vauhdiksi, maalasi alakerran portaikon lattian ruudulliseksi...


Voih, Matias saapuu, mitähän se sanoo...

"Vai maalasit sitten ruutuja.." Ei se sen enempää sano, huomasipa, että minäkin osaan..

 

Sitten laitettiinkin yläkerran portaikkoon lattiaa ja sisäseiniin oviaukot ja yksi ovikin jo paikoilleen. Ehkei me toista ovea sinne laitetakaan.
 





Portaat tarvitsevat varmaan kaiteet. Ne sitten seuraavaksi, miettii Matias. Mutta minkälaiset?

 Tämä ovi laitetaan ehkä ylimmän kerroksen parvekkeelle vievään aukkoon (jota ei vielä ole)
(Ulko- ja sisäpuolelta, ripa puuttuu vielä).

 

 Sitten tapahtuikin kumma juttu. Kolme tosi pientä naista (yksi pyöreä kuin pallo) saapui katsomaan taloa ja halusivat mennä parvekkeellekin, maisemia katsomaan, sanoivat. No, mikäpä siinä, eihän se talo siitä miksikään muutu, vaikka rouvat vähän täällä asteleekin..



(No Kerttu ja Terttuhan ne siinä, ovat hieman ehkä muuttuneet sitten viime näkemän ja huuletkin saaneet punaa. Mukaan ovat saaneet naapurin Ruth-rouvan, pyöreän, iloisen lupsakkaan naisen..)


(Olen hieman korjaillut (lue: uusinut) rintamamiestalon naisten kasvoja ja vartaloa, kun rouvat olivat sitä mieltä, että pahat ruhjeet haittaavat pahasti heidän seuraelämäänsä. Ruth-rouvan pyörittelin kaveriksi. On sillä mieskin, mutta vielä ilman vaatteita, niin että jäi kotiin).

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kerttu ja Terttu muistelevat rantaretkeä

Kerttu ja Terttu päättivät lähteä mukaan rantaretkelle, olivat kuulleet siitä huhuja, väkeä oli tulossa paljon. Reissun jälkeen istahdettiin sohvalle ja muisteltiin.



Hei, tässä me ollaan sen Salmen kanssa, sehän asuu siellä numerossa 50. Mukava nainen olikin! Sillä oli oikeen piknikkorikin mukana.


 Käytiin vähän kuljeksimassa laiturilla. Siellä oli se Kipparikalle, jonka ikkunaa tuijoteltiin pitkään. Ois ollut kaikkee kivaa lapsenlapsille, nalleja.. Salme on vielä nuori, ei sillä mitään lapsenlapsia ole, mutta meillä.. Näkyy tässä kuvassa vähän sitä Rysääkin. Ei me sinne tohdittu mennä.
 




               Löydettiin sieltä pukukoppeja. Ei meillä ollut mitään uimapukuja mukana.. 





Terttu kokeili sitä rantatuoliakin, pitäisköhän sellainen hankkia meidänkin pihalle, vois kesällä loikoilla..

 
 
 Sinnehän tuli ihan hirmusesti porukkaa.Me oltiin niin pieniä, että meinattiin hukkua sinne joukkoon.

 

No tässä me näytään vähän paremmin, tuon hassun haalarimiehen vieressä.
 

Tässä se Salme seisoo tuon kaiteen vieressä, kori ja viltti mukana. Mitähän se oikein odottaa?


 Käytiin vähän juttelemassa, mutta huomattiin kyllä pian, että ihan jotain muuta odotteli. Selvisihän se pian. Arvoa odotteli...








maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kesäretki meren rantaan

"Kuulehan Amalia. Kylällä puhuttiin, että jossain meren rannalla on pippalot, tulossa kuulema kauheesti porukkaa. Olis niin mukava tavata muitakin, kun tää kodin etsiminen ei nyt innosta. Lähettäis mekin!"
Ja Amalia oli heti valmis, lapsille kiireesti merimiespuserot päälle ja ei kun matkaan.

Eihän täällä ole ketään... Tyhjiä uimakoppeja...

 

 Aapeli löysi Rysän. Virvokkeita?

 Taitaa olla jotain limua vahvempaa... Hmm...

 Laiturin vieressä oli puoti nimeltä Kipparikalle.Lasten silmät nauliutuivat heti ikkunaan.

 
 "ÄITI! Tää on auki! Tuolla on nalleja! Saadaanhan me nallet!" (Molempien tyttöjen kasseissa roikkuu jo nallet).
 
"Isä kato, mä seison penkillä!" No tuohon ei paljon urhoollisuutta tarvita.


 Hiljalleen väkeä alkoi tulla lisää...

 Ja lisää... Kohta lapsia on vaikea valvoa...

             Toisia hiiriä.Leikkisköhän ne meidän kanssa? (Lapsilla on tylsää, ei kavereita).



 Äiti! Täällä on joku rakentanut hiekkalinnan. Mäkin haluaisin rakentaa, saanko, saanko?
 

Hei, mikä tää on? Hassu haalari päällä.
 

Joku on tuonut tänne kokista. Voiskohan tuota ottaa?
 

Voi miten kauniita on noi ihmiset. Äiti, miks me ollaan hiiriä?
 
 Hetkeksi eroon rasittavista lapsista. Täältä on niin mukava katsella merelle. Voitaisko me käydä purjehtimassa joskus?


Ja sitten palattiin taas kotiin ja odottamaan uutta kotia (josta hiiriperhe ei vielä tiedä mitään).

TERVETULOA UUDET LUKIJANI!