torstai 25. syyskuuta 2014

Hyllyjä, hyllyjä


"Aivan liian vähän hyllytilaa" murisee Amalia keittiössä ja Aapeli kun on hyväluonteinen puoliso, hankkii tietenkin sitä hyllytilaa sitten.

 Amalia nousee vikkelästi jakkaralle ja täyttää hyllyjä. Kannut tänne... purkit tuonne ylös...kuparipannu, no tuohon alas, siitä saa nopeasti kun tarvii...ja kulhot... Hyllyt täyttyvät, mutta tilaa jää mukavasti vielä muille tarvikkeille.




 Tänne kaappiin sitten jauhopussit... ja muuta sellaista, oven taa piiloon.
Lautasille vielä hylly, uskaltaisikohan sanoa Aapelille, miettii Amalia hiljaa eikä vielä sano ääneen. Ehtii myöhemminkin...


Vintilläkin motkotetaan.
 "Äiti, meidän huoneessa ei mahdu leikkiin. Sänkyjä vaan täynnä".
 Lapset ovat kyllä oikeassa. Ahdasta on. Huonekalut näyttävät vaihtaneet paikkaa, mutta tilaa on silti vähän.



 Mietittiin ja pohdittiin. Ja rakennettiin hylly. Sillä rajattiin vintin toiselta puolen leikkitilaa. Nallet pääsivät hyllylle, mutta kovin on vähän leluja...
 

 

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Vielä hetki syksyn lämpöä





Amalia ajatteli nauttivansa vielä syksyn lämpimistä päivistä ja raahasi keinutuolin etupihan pikku terassille. Siinä auringon paisteessa kelpasi vauvan kanssa keinahdella ja kuunnella syksyn tuulia.

 

                                               Tieltä kuuluu kolinaa ja askelia.Vieras...


Johanneshan sieltä saapuu ja raahaa mukanaan jotain. Kaappi?
 


 
Aapeli on kovin mielissään pikku kaapista. Sen voisi laittaa vaikka eteiseen ja sinne minun omia tarvikkeita, tuumii hän. Mitähän Amalia siihen sanoisi?

Peetu kurkkii parvekkeelta. Mikä on tuo sininen tuolla alhaalla. Koirakin? Onko me saatu koira??











                                                                                    
 Pyörä!  Sitä täytyy heti kokeilla. Ai kun on korkealla istuin. Ei meinaa varpaat ylettyä polkimille millään.


  Aapeli kiipeää vielä omaan pikku torniinsa. Seinille hän on ripustanut kuvia planeetoista ja tähtitaivaasta Ovatpa ne menneet vinoon, mutta se ei Aapelia haittaa.Kovasti hän odottaa pimeneviä iltoja ja tähtitaivaan tutkimista.


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Sunnuntaiaamu Hiirulassa


Äiti, meillä ei ole lusikoita! Miten me tätä syödään!

Puurokattila on nostettu pöydälle, lapset istutettu pöydän ääreen puurokulhot edessä, mutta jotain todella puuttuu.


Ei äiti voi kaikkea muistaa, hän on mennyt vauvan kanssa uuteen keinuunsa istumaan, viettämään rauhallista sunnuntaiaamun hetkeä.

Amalia on tosiaan saanut kaipaamansa keinun. Ja uuden mekon. Hän on kovin tyytyväinen nyt.

                                    
                                                                                              

Aapeli veisti puusta puurokauhan ja tammenterhon osista lapsille puurokulhot.
              _____________________________________________________________

Pihallani kasvaa tammi ja syksyllä löytyy paljon tammenterhoja. Niistä olen nyt viime päivinä tehnyt toisenkin kulhon, myös puurokauhan kupu (?) on samaa alkuperää. "Lasikannu" on kuulakärkikynästä tehty. Keinu on tehty pahvista (Ohje löytyy Nukkekoti-lehdestä nro 4/2014). Keittiön tuolit on kasattu rakettitikuista, kahvitikuista ja pahvista.

torstai 11. syyskuuta 2014

Sieltä he saapuvat!

Kotiin saapui kaksi punaposkinen naista, hymy huulilla, vaikka takana oli muhkurainen linja-automatka Salmenkylästä. Terttu kantoi käsissään suurta koria täynnä omenoita. Miten tuon oven nyt saa auki?

 Vain kukkasta kantava Kerttu avaa oven ja sisälle.

 
 Villatakit henkareihin ja Kerttu nousee nopsaan portaita ylös. Onkohan se naapurin Kauko käynyt maalaamassa lattiani, kuten oli vähän puhetta?

 ON ON ON, punaruskeaa, jippii!!!

Entäpä se väliovi? Laittoikohan senkin?





Tässä ON OVI. Siitäpä on mainio kulkea.
 

 

               Alakerran olohuoneessa alettiin muistella...
Kerttu, minä soitan, lauletaan

     Tänään en voi luokses tulla, 
yöhön synkkään tieni käy...

Mutta Kerttu on väsynyt ja pötkähtää sohvalle. Jalkojakin kolottaa...


 Sitten se alkaa, se puheenporina, eikä meinaa tulla loppua.

 Ai kun ne ravut oli hyviä... siis mitähän siitä Salmen ja Arvon jutusta tulee... kuinka sä Kerttu niin liki Arvoa... ei kun Arvo se...mä voitin se Urkin sulkapallossa... hei, meille hankitaan sitten sulkapallomailat heti huomenna...luuletko, että Urkki ja Iitukka... meillekin piha... se letkajenkka oli sitten hauskaa... sä lauloit niin kovaa... itse... laulettaisko taas jotain... silakkapihvejä pitää kyllä laittaa...

Kaikki muistot sikin sokin siinä kertaillaan, selvästi oli hauska reissu.




 Katso nyt tätä kuvaa...








Muutama kuva rapujuhlista jäi pöydälle, kun naiset lopulta malttoivat kivuta yläkertaan nukkumaan.

 

SALMELLE KIITOS KUTSUSTA

 Kerttu ja Terttu

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kun kissat on poissa, niin ....

Rintamamiestalon naiset, ne Terttu ja Kerttu, ovat jo pitkään juputtaneet, etteikö tässä talossa mitään tapahdu. Vieläkään ei pääse portaita yläkertaan... Missä viipyy yläkerran huoneiden väliovi, hankalaa tuo kulku seinän läpi... Minäpä tartuin toimeen, kun lähtivät sinne Salmen luo. Salmehan asuu siellä rintamamiestalo 50:ssä. Saavatpa naiset yllättyä, kun kotiin saapuvat. (Kattoa ei vielä kyllä ole, onneksi eivät ole sitä huomanneet vielä vaatia).


Välikatto siis irti ja sahattiin aukko portaiden päähän. Onneksi ei ole oikea talo, tuosta reiästä on ehkä hankala kulkea... Kaiteet puuttuvat, pitäisi varmaan nikkaroida ennenkuin naiset palaavat. Etteivät tipu...





  
Sitten oviaukko huoneiden väliin ja ovi siihen. Nyt saavat ravata toistensa luona minkä kerkeävät. Kerttu oli vähän maininnut tuosta oman huoneensa lattian väristäkin, halusi sittenkin tummemman, no saakoon, maalasin sen vaalean lattian punaruskeaksi (Joo, tykkään itsekin hieman tummemmista lattioista). Olohuoneen lattiankin petsasin hieman tummemmalla sävyllä. Kelpaakohan, vai vieläkö tartun pensseliin. No ei se olisi ensimmäinen eikä toinenkaan kerta, kun mieli muuttuu...



 Sieltä se näkyy Kertun huone oviaukosta. (Tuo toinen ovihan vie pesuhuone-vessayhdistelmään).

 Talossa on nyt (liian) siistiä, mutta eiköhän tilanne muutu, kun nämä emännät saapuvat taas. Kaipa he ne verhotkin saavat sitten ikkunoihin...

Siellä Salmen luona he näkivät sitten puutarhankin ja kaikkea kivaa pihalla, varmaan tännekin alkavat vaatia...Kunhan pitävät kaksilahkeiset loitolla, ei tänne taloon moisia mahdu (eihän?).

lauantai 6. syyskuuta 2014

Kannuja

Maanantain miniryhmässä syntyi kannu jos toinenkin. Täältä saimme mukavat ohjeet, kiitos.
Tässä ryhmämme tuotokset:


 Omat kannuni valmistuivat loppuun vasta tänä aamuna, kun siirsin niihin kuvat. Amalia kävi ne heti ostamassa kotiinsa.


Nyt pitää laittaa talteen erilaisia kuulakärki- yms. kyniä, oma loppuunkulutettu kynävarastoni oli aika suppea.

 UUSI LUKIJANI TERVETULOA!