maanantai 27. maaliskuuta 2017

Romaninainen ja jokunen muu nukke

Minä olen niin hurahtanut nyt näihin nukkeihin, että muu on jäänyt aivan taka-alalle, mutta kyllä muuhunkin vielä palataan, joskus. Nyt on jo 80 nukkea ohitettu, kun aloitin syyskuussa tällä paremmalla massalla.

Romaniasuisen naisen tekeminen on pyörinyt päässä tovin, eilen sen sitten sain tehtyä. Tässä on Miranda:


Joitakin muitakin nukkeja on siis tehty, mutta osa on vielä ilman vaatteita.
Nuori tyttö

Tämä herra on varmaan joku muusikko villeine kutreineen...

Nämä odottavat vielä vaatetusta. Halusin kokeilla myös pienempää kokoa, pariskunta on noin 10 cm pituudeltaan. Sopinevat sekä 1:16 että 1:18 kotiin.



Vaatteiden tekeminen näille pienemmille onkin sitten toinen juttu...

Tervetuloa uudet lukijani!



perjantai 10. maaliskuuta 2017

Paitoja ja muuta vaatetusta

Eilen syntyi muutama nukke lisää ja miesnuket saivat tänään jo vaatettakin päälleen.


 Olen siis viime päivinä ommellut tai paremminkin pääasiassa liimannut tekstiililiimalla paitoja.

 Tulisikohan näistä kahdesta seuraava pari?
 



sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Tästä syntyy nukke

Jonkinverran kyselty noita nuken teko-ohjeita, puolen vuoden kokemuksellahan niitä on hyvä antaa :).
No näin teen nukkeni, joku toinen voi tehdä toisin.

Tarvittavia välineitä, no ei noita kaikkia tarvitse, vähempikin riittää. Massaa, piippurassia, hammaslääkärin työvälineitä..
 
Kolme piipurassia, yhdestä tulee pää ja vartalo, toisesta kädet ja kolmannesta jalat.
Taita yksi piipurassi alimman tapaan, kiepauta kerran ympäri (kaula) ja taivuta päät toisiaan kohti (pää) . Alaosan taivutuskohtaan asti tulee vartalo-osa.
 

Laita yksi piippurassi kaulan alapuolelta ja tee taas yksi kiepautus, joka saa käsiosan pysymään paremmin paikoillaan. Pään ympärille laitan hieman alumiinifoliota.

 Sitten tartutaankin jo massaan. Laita sitä möykky pään kohdalle ja tee kaula ja hartiaosa. Käsien piippurassi jää sinne sisään.Nuo valkoiset pallot ruskeine pilkkuineen ovat silmät, ne olen tehnyt cernit-massasta ja paistanut etukäteen (n. 5 min.) ja sitten maalannut värikalvot akryylivärillä, tässä ruskealla.

 Sitten alkaakin kasvojen muotoilu. Aloitan laittamalla ohuet suikaleet massaa kulmien kohdalle ja teen alapuolelle silmile kuopat.
 Silmät kuoppiin ja sitten lisäilemän kasvoihin eri osia. Järjestys ei ole mielestäni järin tärkeä, aloitan joskus nenästä, joskus poskista kuten tässä ja laitan pienen palleron leuankin kohdalle. Aika hurjan näköinen tässä vaiheessa!

Osien tasoittamisessa tämä hammaslääkärin väline on osoittautunut erinomaiseksi.



Nenämöykky sinne keskelle.

 Silmäluomet ovat tärkeät, ettei silmistä tule pyöreitä. Kasvojen tasoittelua.
 Nenän ja leuan väliin lisätään massaa huulien kohdalle. Suun voi tässä vaiheessa hahmotella eka kertaa, sitä joutuu vielä useasti korjailemaan. Muista nenän alle se pystysuora vako muistutuksena sikiöajoilta. Ja nenä tarvitsee sieraimet tietenkin.

 Välillä kannattaa katsoa myös sivulta, huomaa, tarvitaanko leukaan lisää massaa, onko nenä ihan omituinen, pään muoto.. Parannellaan ja parannellaan.

 
 Sitten on korvan vuoro. Ohut massasuikale, taivutetaan se korvan muotoon ja sitten siloitellaan korvaksi.

 

Katsellaan joka puolelta, lisäillään tarvittaessa massaa ohuina kerroksina tarvittaviin paikkoihin. 


 Nyt alkaa näyttää sopivalle (no vähän turhan vakava tulee, mutta saa tämä herra olla sellainen)

 Sivultakin ok.
 Kädet ja jalaat vuorossa. En tee enää peukaloa erilleen, se katkeaa aika helposti vaatteita puettaessa tai muuten käsitellessä ja on tielläkin, kun puetaan kapeaa hihaa. Toki joskus nukke voi olla tehty ihan tiettyä tarkoitusta varten ja kädetkin sellaiset kuin siihen tarvitaan. Käsiin ja jalkoihin tarvitaan tietenkin piippurassia varten kolot, teen ne tuolla nuppipäisellä laitteella.

Kaikki valmista paistoa varten. Pidän näitä uunissa n. 15 min. ja asteita 125 - 130. Katso massastasi paistoasteet, varo, ettei pala!


Tässä uunista pois otetut. Aika moni pieni uurre tasoittuu uunissa, mutta varsinkin huulet jää helposti rosoisiksi, ne pitäisi saada tasaiseksi ennen paistoa.
 Kasvojen piirteiden maalausta. Kulmakarvat maalaan usein akryylivärillä, vanhoille herroille laitan joskus karvaakin. Huuliin hitusen punertavaa, tai voihan ainakin naisille laittaa kunnon punaisetkin (huulipunaa). Jos silmien värikalvot ovat sen verran vaaleat, että musta erottuu siitä, laitan mustuaiset, pieni musta täplä keskelle iiristä. Mielestäni se on tärkeä, samoin laitan sen pienen valopilkun silmiin. Se on todella pieni, ehkä kymmnesosamilliä. Neulankärjellä sen yleensä yritän laittaa.

 Sitten vartalon tekoon. Teen tästä n. 14,5 cm kokoisen. (Vastaa n. 174 cm 1:1 koossa). Kolmas piippurassi laitetaan nyt vartalon mutkan kohdalle ja mitataan sopiva pitus, loput katkaistaan pois.

 

 Vartaloa varten tarvitaan vanua (minulla on vanhoista pois heitetyistä tyynyistä paljon vanua otettuna talteen, kauppaa ei tartte vaivata :)), lankaa, itse käytän puuvillalankaa ja jos haluat, trikoota vartalon peittoon. Sitäkin minulla on vuosien takaa jäänyt paljon kaappiin, no, nyt sitä sitten tarvitaan.

 

Vanua kieputan vartalon ympärille, välillä lankaa, ja taas lisäilen vanua.





 Ja nyt on vanua ja lankaa tarpeeksi tälle hoikalle miehelle. Tukevan saa laittamalla lisää aineksia vartaloon. Käsiin tarvitaan vain ihan vähän vanua.
 Minä laitan vielä trikoosta päällisen vartalolle, kaikki nuken tekijät eivät kai näin tee.

"Lahkeet" liimaan jalkojen ympärille Käsiin omat peitteet. Ja niin on mies hiuksia vaille valmis.
 Tämä sai mustat hiukset. Hiusten laitto ei ole mielipuuhaani. Taitan hiukan hiusainesta jakauksen kohdalta ja liimaan päähän. Ei mene varmasti ihan oikeiden oppien mukaan, mutta minulle välttää. Hiusten leikkaaminen onkin taas toinen juttu, olenkin joskus aatellut, josko varais leikkuuajan kampaajalle... Tämä mies sai vain tuollaisen pehkon.
 Päälle vielä lainavaatteet kuvausta varten. Tästä miehestä tuli hyvin hoikka ja valmiit vaatteet roikkuvat päällä, pitää ommella ihan omat hänelle. Hänestä tulee ehkä poliisi Peppi Pitkätossun pihalle.
 Tästä tuli miesnuken ohje, mutta samalla periaatteella menee muutkin. Lapsille tietenkin katkotaan lyhyempiä piippurasseja jne.

Ja sitten vain tervehdys häneltä, tehkääpä innolla nukkeja. Toivottavasti näistä ohjeista on jotain apua teille aloittaville. Kun olette päässeet alkuun, ei ohjeita enää kaipaa, jokaiselle muotoutuu se oma tapa tehdä näitä. Ja kaikkien nukeista tulee eri näköisiä ja sekös onkin hienoa.

Mukavia nukentekohetkiä!